Puun takaa Tappion voi aina kääntää pahemmaksi. Valintakysymys.

Liikanen: arvot eivät saa vaikuttaa todellisuuteen

  • Liikanen: arvot eivät saa vaikuttaa todellisuuteen

YLE:n aamu-tv:ssä tänään maanantaina (17.2.) vierailleen Suomen pankin pääjohtaja Erkki Liikasen mukaan talouden tosiasiat ja poliittiset arvovalinnat tulisi pitää erillään.

"Minusta tämä talouden analyysi, talouden perusasiat, faktat, eivät kuulu politiikan piiriin."

Harvoin tulee vaikutusvaltaiselta taholta vastaan niin yksiselitteisen kirkasta ja selkeää komentoa jättää talouteen liittyvät periaatteelliset kysymykset rauhaan. Talousjärjestelmää ei saisi kyseenalaistaa millään tavoin, eli varsinainen talousparadigma tulisi jättää keskustelun ulkopuolelle. Ilmeisesti kriittisen kansanosan tulee pitää suunsa kiinni, ja hyväksyä finanssieliitin keinottelukleptokratia sellaisenaan? Kun kaikkein keskeisin kysymys on tällä tavoin kokonaan sivuutettu, Liikanen leppoisaan tyyliinsä neuvoo miten vallitsevan järjestelmän tuhovaikutuksiin pitäisi suhtautua.

"Politiikkaan kuuluu sitten se, että mihin tärkeysjärjestykseen asioita laitetaan, ja se on tietysti vaaleissa ratkaistavissa ja uuden hallituksen tehtävä. Hallituksen pitää tehdä omat... omat toimenpiteensä, ja... ja ottaa vastuunsa, se on päivänselvää. Mutta ku tämä kriisi ei alkanut tällä vaalikaudella. Se alko finanssikriisi 2007 - 2008 edellisellä vaalikaudella. Se jatkuu tämän vaalikauden. Suomen talouden rakennekriisi alkoi edellisellä vaalikaudella. On kestänyt tämän, jatkuu seuraavalle. Kyl mä toivoisin, että esim. eduskunnassa katsotaan tätä Suomen talouden pitkää kehitystä. Se on kaikkien yhteinen asia."

Päivänpolitiikan ylittävässä ja asiantuntijavetoisessa kriisijohtamisessa ei mielestäni ole mitään väärää, päinvastoin. Huomioni kiinnittyy kuitenkin kokonaistilanteen farssinomaiseen luonteeseen. Liikanen on ikään kuin lahjottu erotuomari, joka tarkastelee nyrkkeilykehässä lattialle kaatuneen ja tuskaansa voivottelevan höyhensarjalaisen vammoja, todeten että "aika ja uskomushoito kyllä parantavat haavat". Samalla vieressä seivova raskaansarjan mestari potkii kilpakumppaniaan tauotta niskaan ja kurkun alueelle, ilman että kukaan puuttuu tilanteeseen.

Mitä tässä oikein pitäisi sanoa? Olisiko niin, että osa rahaeliitistä tekee työtään asiaansa uskoen ja tietyssä mielessä vilpittömin aikein? Vallitsevan talousfantasian hylänneenä tämä kaikki kuitenkin näyttäytyy minulle irvokkaana näytelmänä, jossa hoidettavissa oleva mutta hoitamattomana tappava sairaus hyväksytään sellaisenaan, samalla kun kaikki huomio kiinnitetään omiin hetkellisiin etuihin ja tilanteen laajempiin, oudosti kohtalonomaisiin oireisiin. Älkää puhuko itse taudista tai kuolemasta! Puhukaa siitä miten me puhumme siitä miten me kaikki kyllä välitetään kovasti.

Puhe asian vierestä on kuitenkin meidän kaikkien yhteinen asia, eiks niin?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän AnttiKoskela kuva
Antti Koskela

Talouskin on poliittista eikä taloustiede ole eksakti tiede. Olen vähän pettynyt Liikaseen tässä.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Syytä olisi olla hieman enemmänkin pettynyt.. Liikanenhan sanoo tuossa,että tehkää mitä teette niin ensin tulee "taloudelliset realiteetit" ja sitten vasta teidän leikkinne.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Taloustiede ei tietysti ole eksaksti tiede siinä mielessä kuin esimerkiksi fysiikka. Se pystyy mittaamaan faktoja hyvinkin tarkasti mutta ei välttämättä ennustamaan erilaisten toimenpiteiden vaikutuksia kovinkaan hyvin. Tieteenä se on kuitenkin selvästi politiikkaa eksaktimpi. Liikasen kannanoton rivien välistä voi tietysti halutessaan lukea monenlaisia asioita, ja niitä voi lukea oikein tai väärin. Siinä Liikanen on kuitenkin varmasti oikeassa, että talouden perusasiat, faktat, eivät kuulu politiikan piiriin. Politiikan piiriin kuuluu faktojen merkityksen arvioionti ja niihin perustuvien johtopäätösten teko. Tosiasioiden tunnistaminen ja niiden tunnustaminen on edelleenkin kaiken viisauden alku.

Käyttäjän miikavanhapiha kuva
Miika Vanhapiha

Koskapa olet samaa mieltä Liikasen kanssa talousfaktojen sijoittamisesta poliittisen keskustelun ulkopuolelle, kysyn mitä nämä Liikasen talousfaktat mielestäsi ovat? Ja miten sitten on mahdollista, että minun talousfaktani ovat mitä todennäköisimmin erilaisia kuin teidän talousfaktanne, ja miten näin ollen voimme sopia siitä kumman talousfaktojen pohjalta toimitaan ilman yhteiskunnallista diskurssia ja politiikkaa? Vai eikö minulla olekaan talousfaktoja vaan ainoastaan kuvitelmia?

Oleellista pointtini kannalta on tietenkin se, että minun (ja monen kaltaiseni) mielestä nykyinen talousparadigma on kokonaisuudessaan väärä. Mikäli järjestelmä olisi tyystin erilainen, eivät myöskään "faktat" olisi samoja. Siirrettäessä Liikasen tavoin "faktat" politiikasta syrjään, sivuutetaan se tosiseikka, että osa ihmisistä hakee poliittisella toiminnallaan toisenlaista talousjärjestelmää. En siis halua keskustella pelin säännöistä (ne ns. "faktat") vaan haluan vaihtaa koko pelin ("talousjärjestelmä") toiseen.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto Vastaus kommenttiin #4

Liikasen talousfaktoja täytyy tietysti kysyä Liikaselta. Se, onko jotakin asiaa pidettävä faktana vai ei, täytyy ratkaista esitettyjen perustelujen ja näyttöjen perusteella. Tätä sanotaan talouspoliittiseksi keskusteluksi. Sinun talousfaktojasi verrataan Liikasen talousfaktoihin ja siellä, missä erimielisyyttä ilmenee, esitettyjen perustelujen pohjalta arvioidaan, kumpia on syytä pitää uskottavampina.

Esimerkiksi valtiontalouden velkaantumisen suuruus ja sen nopeutuminen ovat faktoja. Samoin myös se, että velanhoitokulut kasvavat hyvin todennäköisesti velkasummaa nopeammin, mikäli luottamus velanhoitokykyyn alenee. Talouspoliittista keskustelua on se, jossa väännetään kättä siitä, millä keinoilla ja millä aikajänteellä velanhoitokulujen kasvua saataisiin parhaiten aisoihin. Poliittista keskustelua on se, jossa väännetään kättä siitä, halutaanko velanhoitokulujen antaa kasvaa vai eikö niiden haluta kasvavan.

Jos olet sitä mieltä, että koko talousjärjestelmä on väärä, on sinun tehtäväsi esittää oma vaihtoehtosi ja se, kuinka se voidaan toteuttaa. Minä puolestani arvioin esittämäsi perusteluiden ja näyttöjen pohjalta, onko esittämäsi vaihtoehto uskottava ja voisiko se tuottaa nykyistä käytäntöä parempia tuloksia. Tätä arviointia kutsutaan poliittiseksi päätöksenteoksi jota kukin kansalainen tekee omalta osaltaan.

Käyttäjän miikavanhapiha kuva
Miika Vanhapiha Vastaus kommenttiin #5

Olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä.

Koko kirjoitukseni ydin oli kuitenkin juuri siinä, että Liikanen useimpien muiden vaikuttajien tavoin epää keskustelun järjestelmävaihtoehdoista, antamalla ymmärtää että arvopohjaan nojaten tai jostain muusta syystä talousparadigman kyseenalaistaminen ei tule kyseeseen. Pitäisi siis keskustella ainoastaan siitä miten yhteisiä asioita hoidetaan vallitsevan järjestelmän puitteissa (ja vieläpä aika ahtaasti tulkiten), samalla kun nimenomaisesti ei tulisi keskustella siitä olisiko ylipäätään koko järjestelmälle vaihtoehtoja.

Erilaisia malleja ja tapoja järjestää talous on toki useita. Itse tuen nollakasvua tai oikeammin talouden hallittua supistamista, kunnes jäljelle jää pitkälti omavaraisten paikallisten ja alueellisten talouksien keskinäinen yhteistyö. Strateginen ulkomaankauppa tulisi toki hoitaa kaikissa oloissa. Tässä ihanneyhteiskunnassani rahoitusta ja näin muodoin esim. pankkeja ei tarvittaisi lainkaan, sillä kauppa pyörisi em. paikallisten ja alueellisten toimijoiden enimmäkseen suoran vaihtokaupan kautta.

Yllä kuvaamani vaihto- ja lahjatalous edellyttäisi tyystin toisenlaista maailmaa missä olemme, eikä se uskoakseni voisi toteutua parlamentarismin tai oikeastaan muunkaan poliittisen toiminnan keinoin. Puheeni onkin tältä osin haihattelua, mutta varaan oikeuden tähän omien arvojeni liittämiseen talouskeskustelun osalta. Sanoi Liikanen sitten mitä hyvänsä.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Minä puolestani olen samaa mieltä siitä, että päättäjillä, Liikanen mukaan lukien, on ikävä tapa yrittää väittää, että vaihtoehtoja ei ole. Vaihtoehtoja on aina, niistä täytyy valita ja valinnat on pystyttävä perustelemaan. Parhaassa tapauksessa vaihtoehtojen vastakkain peluuttaminen eli keskustelu tuo uutta viisautta ja parempia ratkaisuja.

Toimituksen poiminnat