Puun takaa Tappion voi aina kääntää pahemmaksi. Valintakysymys.

Seuraavat 20 vuotta

Fossiilisten polttoaineiden yhä kannattamattomammaksi käyvä tuotanto siirtyy vähitellen yksityisiltä yritysjäteiltä valtioiden haltuun. Nämä turvautuvat varsinkin energiasektorilla riistotalouden alati räikeämpiin muotoihin, sekä yksityisten turva-alan yritysten kyseenalaisin palveluihin. Voimankäytön kynnystä madalletaan kaikkialla määrätietoisesti, syveneviä siviililevottomuuksia ennakoiden. Ekologisia tekijöitä ei oikeastaan missään huomioida millään tavoin. Kaupallisen voiton sijaan maailmanlaajuinen energiateollisuus ryhtyy kilpailemaan pelkistä markkinaosuuksista, minkä myötä öljyn hinta romahtaa. Ajoittaiset hintapiikit liittyvät keinotteluun, sekä hetkellisiin tuotantovaikeuksiin heikkolaatuisten öljykenttien ankarien luonnonolojen ja tuotantoalueilla vaikuttavien konfliktien myötä. Pitkäaikaiset investoinnit muuttuvat maailmantaloudessa järjestään epävarmoiksi.

Öljyn erilaiset tuotanto-ongelmat saavuttavat kulminaatiopisteen vuonna 2019. Tästä noin vuoden sisään polttonesteiden ja sitä kautta ruoan hinta nousee hetkellisesti täysin hallitsemattomasti. Maailman köyhimpien maiden elintarvikehuolto kriisiytyy, mistä seuraa laajamittaisia mellakoita ja paikallisia sotia mm. Etelä-Aasiassa ja Afrikassa. Toisaalla kuivuus ja toisaalla tulvat aiheuttavat ennenäkemätöntä hätää. USA:n itärannikko ja Euroopan länsirannikko kärsivät jokatalvisista myrskyistä, jotka kerta toisensa jälkeen kasvattavat tuhovoimaansa. Hiilen käyttö lisääntyy monissa maissa räjähdysmäisesti, mutta soveltuva infra ei pysy muutoksen perässä.

Vuonna 2021 työttömyys saavuttaa länsimaissa uudet mittasuhteet tuotannon ja kaupan vähetessä entisestään. Taustalla ovat erilaiset talouskuritoimet, sekä energian kulutuksen absoluuttinen väheneminen. Polttonesteet ovat kuluttajille liian kalliita, yksityisille tuottajille liian halpoja, ja julkisille tuottajille jatkuvan sanelupolitiikan ja voimankäytön syy. Teollisuuden kannalta energian toimitusvarmuus heikkenee liikaa. Taloudellinen toimeliaisuus hiipuu nopeammin kuin kukaan uskalsi aiemmin ennustaa. Viimeistenkin verotulojen vähetessä hyvinvointivaltiot notkahtavat polvilleen, ja hätä kasvaa vaurauteen tottuneissa maissa ennennäkemättömällä tavalla. Pakolaisuus muuttuu monin paikoin maailmaa hallitsemattomaksi, ja aikaisemmin harvinaiset sairaudet yleistyvät. Rahoitussektorin operatiivinen taso imee peukaloaan, joidenkin harvojen tehdessä satojen miljoonien voittoja. Maailmaa kohahduttaa Ranskan ydinvoimalaonnettomuus.

Keskuspankkien vuosikymmeniä jatkuneet toimet pääomien keskittämiseksi lopulta pysähtyvät, sillä markkinat kärsivät aivan liian pahasta luottamus- ja resurssipulasta. Ikuisen kasvun kupla puhkeaa ennennäkemättömällä tavalla, mikä yhdessä vallalla olevien tuotantohäiriöiden kanssa kaataa maailmantalouden täydelliseen kaaoksen tilaan. Rahoituksen supistuessa nollaan kansainvälinen kauppa kuihtuu dramaattisesti, ja länsivaltiot pohtivat häpeillen varmuusvarastojensa käyttöönottoa, sekä veden ja sähkön säännöstelyä. Puheet johtavat nopeasti tekoihin. Telttaleirit ja pakolaiskeskukset yleistyvät Etelä- ja Itä-Euroopassa, sekä eri puolilla Yhdysvaltoja. Ostovoima on mennyttä, mikään ei liiku.

Öljyntuottajamaat keskittyvät kasvattamaan omia varmuusvarastojaan, sekä käymään kahdenkeskistä kauppaa geopoliittisesti vahvojen pelureiden kesken. USA, NATO, Venäjä, EU, Kiina, Intia ja oikeastaan koko Lähi-Itä kompastelevat keskenään suurvaltapolitiikan ja risteävien intressien suossa, pahentaen tilannetta uusin ja yllättävin tavoin. Kansainvälisen tilanteen kärjistyminen on niin uhkaavaa, että entiset viholliset istuvat saman pöydän ääreen. Neuvottelut kariutuvat, eikä kukaan voi vallitsevassa tilanteessa varmistaa oman kansakuntansa hyvinvointia. Lyhytnäköinen populismi ja voimapolitiikka tuhoavat järjen äänen. Puheet sivilisaatoiden sodasta käyvät yleisiksi.

2022 kesällä USA keskittää iskuvoimaansa Väli- ja Etelä-Amerikkaan, Persianlahdelle, Välimeren itäosiin, sekä Japanin lähettyville. Venäjä marssii eteläisten naapuriensa yli, Euroopan levitellessä käsiään. Kiina lähettää "humanitaarista apua" Pohjois-Vietnamiin, Laosiin, Burmaan, Myanmariin, Arunachal Pradeshiin, Bhutaniin, Sikkimiin, Nepaliin ja Tiibettiin, sekä sotilasasiantuntijoita Intian ja Pakistanin vastaiselle rajalle. Lisäksi Kiinan laivasto saartaa Taiwanin. Australia, Japani, ja eräät Kaakkois-Aasian sekä Tyynen valtameren valtiot liittoutuvat keskenään, mutta eivät saavuta mitään järkevää yhteistä tahtotilaa. Pakistanissa räjähtää pieni ydinlataus, eikä kukaan ota vastuuta. Terrorismi, epätavanomainen ja epäsymmetrinen sodankäynti, sekä kybersota saavat uudet mittasuhteet. Verkkoyhteydet katkeilevat säännöllisesti.

Venäjä ja Kiina pitävät jatkuvia yhteisiä sotaharjoituksia Jäämerellä, mikä saa Yhdysvallat, Britannian, Kanadan ja Norjan katkaisemaan läntiset meriyhteydet Barentsimerellä ja Grönlanninmerellä. Beringinsalmesta muodostuu merellisen asevarustelun kapeikko. Toiveet jäljellä olevien arktisten öljy- ja kaasulähteiden hyödyntämisestä kariutuvat äärimmilleen kiristyneen kansainvälisen tilanteen vuoksi. Uraanirikas Sahelin alue Afrikassa räjähtää käsiin suurvaltojen edusmaiden aloittaessa laajamittaiset taistelut alueen luonnonvaroista. Kaikesta huolimatta kolmas maailmansota ei ota virallisesti syttyäkseen.

Syvä turvattomuudentunne valtaa pitkittyvien poikkeusolojen vuoksi ihmiset kaikkialla. Yhteiskunnallinen valta siirtyy yhä enenevissä määrin heikosti tunnistettaville toimijoille. Valtiolliset rakenteet laihtuvat paikoin olemattomiin, ja ihmisten elämästä vaikuttaa päättävän kansalliseen ja kansainväliseen vaihtotalouteen ja vähimpään mahdolliseen sosiaaliseen vastuuseen mukautuva jättiyritysten ja poliittisen eliitin liitto.

2020-luvun puolivälissä erilaiset marginaaliryhmät nousevat kaikkein rauhallisimmissakin maissa etualalle, kun ruoan ja veden ilmaisjakelu erilaisten turva-alueiden ja pakolaisleirien avulla onnistuu vain osittain. Useimpien valtioiden johto menettää lopunkin uskottavuutensa, ja ihmiset hakevat epätoivoisia ratkaisuja ongelmiinsa. Muun maailman tavoin myös eri puolilla Eurooppaa syttyy pienimuotoisia ideologisten ja separatististen voimien synnyttämiä kahakoita keskusvaltaa vastaan, mutta varsinkin Balkan, Välimeren alue, eräät itäisen Euroopan maat ja Kaukasus ovat täydessä kaaoksessa. Yhdysvaltojen joukot miehittävät ystävällismielisesti Islannin ja Norjan, eikä kukaan enää pysty laskemaan kuinka monta epävirallista sisällissotaa pelkästään Euraasian alueella on käynnissä.

Suomessa poliittinen kenttä on hajonnut sirpaleiksi, mutta jotkut laittavat vielä toivonsa valheita sepittävien poliitikkojen ja epäilyttävillä myönnytyksillä maksetun venäläisen maakaasun varaan. Ihmiset jopa hieman tottuvat uuteen kurjuuteen ja epävarmuuteen. Hengähdystauko on kuitenkin vain hetkellinen, kun Euroopan unioni alkaa viimein hajota sisältäpäin lukemattomien levottomuuksien ja protestiliikkeiden myötä. Unionin pakkokeinot otetaan Lissabonin sopimuksen "solidaarisuuslausekkeen" eli artikla 222:n myötä hetkellisesti täysimittaisesti käyttöön. Saksan ja Ranskan hallinnot tuhoavat väkivaltakoneistonsa ylilyöntien vuoksi maineensa täysin. Eurooppalainen väestönhallintaoperaatio täten epäonnistuu, ja käytännössä unionin jäsenvaltiot alkavat toteuttaa itsenäistä politiikkaa. Syttyy joitakin uusia rajakahakoita. Samaan aikaan Venäjän federaatio rikoslain artikla 280.1:een eli ns. separatismilakeihinsa nojautuen murskaa kaikki havaitsemansa itsehallintoliikkeet rajantakaisessa Karjalassa, pohjoisilla ugrialueilla, sekä Siperiassa.

Savu ja palon loimu täyttää taivaanrannan, ja valtaosa ihmisistä tajuaa, että kohta tapahtuu jotain todella ikävää. Uskonnolliset ääriliikkeet ja kultit nostavat päätään, omavaraiset yhteisöt varmistelevat asemiaan, ja maailmanloppuun varautuneiden elämäntapaselviytyjien kurssi nousee huippuunsa. Suomessa julistetaan öinen ulkonaliikkumiskielto ja yleinen poikkeustila. Sähkön jakelu loppuu jopa useimmille viranomaisille, samalla kun ydinvoimaloiden ympärille perustetaan laajennettuja turvavyöhykeitä. Viranomaisradioverkko "Virve" kaatuu. Käynnistetään yleinen liikekannallepano, mutta vain osa reserviläisistä saa kutsun. Vielä pienempi osa kutsua noudattaa.

Kuluu muutama epätodellinen viikko ja talvi lähestyy. Kukaan ei ole nähnyt poliisia viikkoihin, mutta joku vielä ajaa autolla viimeisiä bensojaan tuhlaten. Mitään kummallista ja erityisen mullistavaa ei tapahdukaan, mutta toisaalta useimmilla ihmisillä ei ole enää mitään keinoja pitää itsestään huolta. Kulkutaudit riehuvat ja yhteisöt käpertyvät omaan kurjuuteensa. Haja-asutusalueilla elämä menee ikään kuin piiloon, kun taas kaupungeissa käydään epätoivoista kamppailua vähenevistä mustan pörssin hyödykkeistä. Kokonaisia perheitä kuolee vähäeleisesti koteihinsa ja tienposkeen.

Seuraavana keväänä Suomessa kerrotaan tarinoita ryöstelevistä joukoista, sekä ihmissyönnistä suurissa kaupungeissa. Leskenlehtien kukkiessa naapuri polttaa talonsa ja ampuu sen jälkeen itsensä. Lounaaksi on perunoita ja koiraa.

Seuraavan kahden vuoden aikana miltei 30 prosenttia suomalaisista kuolee. Viidessä vuodessa väkimäärä on enää miljoonan. Suurin osa kansalaisista kuolee kulkutauteihin tai olemassa oleviin hoitamattomiin sairauksiinsa, mutta merkittävä osa kuolee myös kylmään, sekä erilaisiin ympäristömyrkkyihin. Moni menehtyy väkivaltaisesti.

Silloin tällöin länsirannikolla käy ruotsia puhuvia kalastajia, jotka kertovat afrikkalaisten joukkojen valloittaneen Etelä-Euroopan. Joissakin tarinoissa tulokkaat ovat kiinalaisia. Kukaan ei oikein usko näitä vaihtokaupan lomassa kuultuja kertomuksia.

Kymmenentenä vuonna unionin hajoamisen jälkeen – kun uusi sukupolvi on jo varttumassa uuteen maailmaan ja todellisuuteen – suomalaisten kylien yli lentää hävittäjäkoneita, mutta kukaan ei erota niihin maalattuja merkkejä. Harva edes välittää, sillä vilja pitää korjata ajallaan.

Jostain kumman syystä joka paikassa on helvetisti sammakoita. On vuosi 2035.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän MiikkaLehtoaho kuva
Miikka Lehtoaho

Minusta taasen näyttää siltä, että jonkinlainen ennennäkemätön romahdus tapahtuu jo ennen vuotta 2020. Romahdus, joka erityisesti tuhoaa ylikehittyneet läntiset taloudet. Se kumuloituu toki kaikkialle maailmaan. - Läntisten talouksien ongelma on, että ne ovat tuotannon hajauttamisen, teollistuneen maatalouden ja muiden ilmiöiden kautta sulkeneet itseltään tien palata järjestäytyneesti esim. 50-luvun infraan ja teollisuuden ja maatalouden lainalaisuuksiin. Tämän ilmiön peruuttamattomuus voi tehdä romahduksesta hirvittävän nopean ja tuhoisan. Viimeinen etappi tehdä tarvittava sopeutus tähän edessä odottavaan jyrkänteeseen oli todennäköisesti 70-luvulla, jolloin tämä ongelmatiikka havaittiin, mutta se ei aiheuttanut muuta kuin nyhertämisen oloista satsausta ei-fossiilisten energialähteiden parissa. Kaikilta muilta osin ja erityisesti länsimaisen tuhon kaikkein keskeisimmän aiheuttajan eli jatkuvan kasvun odotusarvon osalta mentiin vain uljaasti eteenpäin. No, tuomitseminen on turhaa, olisihan ko. ajatuskentän täydelliseen muovautumiseen tarvittu aivan ilmiömäistä ja poikkeuksellista ja kertakaikkiaan historiallista ymmärrystä ja oivaltamista läpi yhteiskunnan kaikkien rakenteiden jne. Ei tapahtunut. Nyt me luultavasti jo ollaan se piirretyn elokuvan jänis joka juoksee jyrkänteen reunan ylitettyään tyhjän päällä. Emme vain vielä ole hoksanneet katsoa alas ja nähdä että tipahdamme.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Ainoa mikä on varmaa on romahdus.

Henry

Toimituksen poiminnat