Puun takaa Tappion voi aina kääntää pahemmaksi. Valintakysymys.

Hallitus jallittaa, kansa valittaa

Myötätuntotyötaistelutoimenpiteet mielessä, uudissanat kielessä, hallituksen hommat pielessä.

Sivilisaation sisäinen kitka on vähitellen saavuttamassa lakipisteensä, minkä myötä jopa meillä Suomessa joku uskaltaa jättää kauniitjarohkeat perjantaina väliin. Kleptokraattisen status quon mekanistinen pakkoylläpito luo kaikkialla niin paljon eliitin legitimiteettivajetta, että rinnakkaisvallan sienirihmastot itävät väistämättä esiin jopa täällä korvalukkomuumilandiassa.

Nähtäväksi jää ajaako SSS:n, EK:n ja muiden kotoperäisten terrorijärjestöjen koulupoikamainen ja samalla ah niin isäntämäisesti mänspleinaama kurjistamispolitiikka liittovaltion haarakonttorimme romahdukseen nyt vai kolmen vuoden sisään. Tavoite on kuitenkin selvä; hatarien ideologiukkojen tukema reaalivarallisuuden loppusiirto harvojen käsiin ennen kuin yleisen kaaoksen mahdollistama väkivallan kategorinen imperatiivi vie yhteiskunnallisen diskurssin ruutivoittoiseksi. Antagonismia haetaan ennen kaikkea ylhäältä käsin, jotta tulevista kapulalaeista saadaan uusi mukakauhistellen perusteltu normi, ja lähiöpersujen kaaderoima paniikki kohdistaa huomiomme viimeiset rippeet kaukaisen sodan uhreihin ja heidän suklaanruskeitten silmiensä ahnehtimiin miltei käyttämättömiin lastenrattaisiin.

Sanokaa minun paneneen, mutta tää alkaa olla tässä. Harvoin on missään ollut näennäisdemokraattinen hallintonukke niin pihalla ja globaaliroistojen niin tiukassa talutusnuorassa kuin "maamme" nykyinen hallu-jallitus. On mielestäni kansalaisvelvoite yhtyä vastarintaan. Muunmieliset ryytyköön henkisten taksikuskipöksyjensä hikeen ja neurologiansa näköalattomuuteen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat